Entistä aktivoivampi aktiivimalli.
Perustulo on ollut kovasti puheissa viime aikoina. Moni on pitänyt sitä kuitenkin passivoivPerustulo on ollut kovasti puheissa viime aikoina. Moni on pitänyt sitä kuitenkin passivoivana, kun sen saamiseksi ei tarvitse tehdä mitään. Sen vuoksi mm. Sipilä suosittelee vastikkeellista perustuloa, mitä moni perustulon kannattaja pitää termien sotkemisena, koska määritelmällisesti perustulo on vastikkeeton. Moni on kuitenkin vastikkeettoman perustulon sijaan vastikkeellisen ja aktivoivan sosiaaliturvan kannalla, koska muutenhan ihmiset jäisivät kotiin makoilemaan, ellei heitä patisteta töihin. Onhan tuossa hieman pointtia. Vaikka olenkin ollut tähän saakka perustulon kannalla, niin ehkä nykyisen aktiivimallin ongelma onkin se, että se ei ole tarpeeksi aktivoiva. Siksi hahmottelin nykyisen aktiivimallin pohjalta parannetun version, joka pohjautuu siis täysin vastikkeellisuuteen ja entistä suurempaan aktivointiin. Yksi nykyisen aktiivimallin ongelmista on puhtaasti imago-ongelma, kun sen katsotaan rankaisevan työttömiä. Kuten aktiivimallia ahkerasti puolustanut Juhana Vartiainen on todennut, taloustieteen kannustimien kannalta ei ole väliä, käytetäänkö keppiä vai porkkanaa. Mielikuvien kannalta kannalta tuolla on kuitenkin suuri merkitys, joten vaikka talouden kannalta lopputulos on sama, uudessa aktiivimallissa *ei rangaista passiivisuudesta vaan palkitaan aktiivisuudesta.* Oli aktiivinen tai ei, tietty minimitoimeentulo yhteiskunnan on taattava, mikäli emme halua ihmisten joutuvan kadulle näkemään nälkää. Koska minimitukea ei voi enää pienentää, ei sen saamiseksi ole myöskään pointtia pitää mitään ehtoja, se vain lisäisi turhaa byrokratiaa. Tämä voisi olla suunnilleen saman suuruinen kuin nykyinenkin minimitoimeentulotuki, mikäli saaja ei täytä aktivointiehtoa. Koska ihmisillä on suunnilleen samanlainen fysiologia ja samanlaiset tarpeet, olisi tuo minimituki kaikille saman suuruinen. Ettei kenellekään tule kiusausta jäädä kotiin makoilemaan minimituen varaan, maksetaan aktiivisuudesta aktiivisuuslisää. Nykymallin aktivointi on oikeastaan aika lepsua: siinä on tietty raja, jonka ylitettyään on täyttänyt aktiivisuusehdon eikä lisäaktiivisuudesta ole enää mitään hyötyä. Ja toisaalta jos on aktiivinen, muttei ihan saavuta rajaa, menee työ siinäkin hukkaan. Uudessa aktiivimallissa ei ole mitään tiettyä ylä- tai alarajaa, vaan mitä enemmän osoittaa aktiivisuutta, sitä enemmän saa aktiivisuuslisää. Sitä maksetaan tuntipohjaisesti jokaiselta aktivointitoimiin käytetyltä tunnilta: mitä enemmän tunteja kuukaudessa on aktiivinen, sitä enemmän saa rahaa. Tämä kannustaa olemaan mahdollisimman aktiivinen ja toisaalta pienikin parin tunnin aktiivisuus auttaa edes vähän. Aktivointitehtävien kannattaa olla yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä, joten kunta ja valtio voivat tarjota aktivointitoimipaikkoja missä vain tarvitaan lisää työvoimaa, vaikka yksityiset yrityksetkin voivat toki tarjota niitä. Jotta työelämään totuttelu olisi käytännönläheistä, aktivointipaikoissa tehtäisiin pääosin samoja asioita, mitä työpaikan muutkin työntekijät tekevät. Kultakin tunnilta maksettavan lisän suuruus riippuu itse aktivointitoimesta: nyrkkisääntönä on, että mitä raskaampaa ja vaativampaa se on, sitä enemmän siitä maksetaan. Ohjenuorana voi käyttää sitä, mitä normaalille työntekijälle maksettaisiin kyseisestä tehtävästä. Koska työnantajat hyötyvät aktiivimallista saamalla ylimääräistä työvoimaa, on heidänkin kohtuullista osallistua myös sen kustannuksiin. Siksi he voisivat maksaa aktiivilisän kustannukset, valtio huolehtisi minimituen osuudesta. Rahan kierrättäminen valtion byrokratian lisäisi turhaa vaivaa, joten lienee helpointa, että työnantajat maksavat aktivointilisän suoraan aktioitavalle, vähennettynä tietenkin työnantaja normaaleilla kuluilla. Näin aktivoitava ei eroaisi työnantajan kannalta mitenkään normaaleista työntekijöistä, mikä pitää järjestelmän mukavan yksinkertaisena. Nyt tarkkaavaisempi lukija saattaa huomata, että eihän aktiivilisän saajalla ole normaaleihin työntekijöihin mitään eroa, paitsi että aktiivilisän saaja saa palkan lisäksi myös minimitukea, mikä ei tunnu reilulta. Ja se on aivan totta, ei minimitukea kannata maksaa sellaisille, jotka tienaavat muutenkin tarpeeksi. Toisaalta sitä ei voida noin vain poistaakaan, koska se käytännössä rankaisisi aktiivisuudesta, mikä olisi tismalleen päin vastoin kuin mitä aktiivimallilla haetaan. Kompromissina ehdottaisin sellaista järjestelyä, että minimituki vähenisi hiljalleen aktiivisuuslisän kasvaessa, esimerkiksi siten, että jokaista tienattua euroa kohti minimituki vähenisi 40 senttiä. Näin tuen tarve vähenee, mutta aktiivisuudesta edelleen palkittaisiin, kun käteen jäisi kuitenkin yli puolet ansaitusta aktiivisuuslisästä. Tulojen kasvaessa tarpeeksi tuen määrä pienenee lopulta nollaan, jolloin entisen aktiivisuuslisän sijaan alkaa saamaan saman suuruista palkkaa. Mitään käytännön eroa tuossa ei kuitenkaan tule sen enempää työnantajan kuin työntekijänkään näkökulmasta. Eli yhteenveto uudesta aktiivimallista: * Passiviset saavat minimitukea * Aktiiviset saavat minimituen lisäksi aktiivisuuslisää * Aktiivisuuslisää saa sitä enemmän, mitä aktiivisempi on * Aktiivisuuslisän maksavat työnantajat, joille aktiivisuustoimia tehdään * Aktiivisuuslisä pienentää asteittan minimitukea, kuitenkin niin, että aktiiviselle jää aina enemmän käteen kuin passiiviselle * Jos aktiivisuuslisä nousee niin suureksi, että minimituki pienenee nollaan, sitä aletaan kutsumaan palkaksi Tällainen olisi ehdotus entistä aktivoivammaksi, vastikkeelliseksi sosiaaliturvamalliksi, joka kannustaa työntekoon ja jolla ei ole siis mitään tekemistä perustulon kanssa.